Syksyisillä metsäretkillä mielikuvitus pääsee vilistelemään omia, pieniä polkujaan. Viikon sisään on syntynyt monta uutta ajatusta, idearypästä ja tarinansiementä. Joskus minua ahdisti kaikkialta taskuun pompahtelevat ideat. Mitä minä näillä nyt teen? Aikaisempiakin on toteuttamatta, projekteja on kesken. Aika ei riitä!
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
En ahdistu enää.
Tunnen oloni turvatuksi kuin orava, joka ennen talvea kerää terhoja ja kätkee niitä maahan. Sillä voi tulla se päivä, kun kätkettyä terhoa tarvitaan. Osa epäilemättä jää maahan ja unohtuu, mutta kukaties, kenties, siitäkin kasvaa vielä joskus puu.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Rakastan syksyn kuulautta, kuoleman rapinaa ja sienien löyhkää. Värejä. Hiljaisuutta, jonka lähteneet linnut jättävät metsiin. Kylmyyttä, joka kirkastaa vedet ja käpristää lehdet. Yöpakkanen suutelee marjat pehmeiksi.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Juuri nyt edessäni on synkkä tarina, mutta joskus on kerrottava synkkiä tarinoita.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti