15.4.2014

Realistista fiktiota ja todellisuuksien liudentumia

Fantasiakirjailijana on luonnollisesti tullut jonkin verran pähkäiltyä fantasian olemusta ja sen asemaa fiktiossa, mutta oikeastaan paljon mielekkäämpää olisikin samassa kontekstissa miettiä realismin merkitystä.

On nimittäin niin, että fantasia hengittää realismista. Toden tuntu ja uskottavuus usein määrittävät fantasian onnistuneisuuden. Ja mitä realismi itse asiassa on, kun puhutaan fiktiosta, joka pohjimmiltaan on aina kuvitelmaa, sepitettä, vaikka kuinka pohjautuisi historiassa todennettuihin tapahtumiin tai oikeasti eläneisiin henkilöihin?

Asia on lopulta äärettömän yksinkertainen.

Realismi on tunne. Ihan ytimeltään se on aistien meille välittämää todellisuutta. Todellisuus on ihmiselle näköön, hajuun, kuuloon, makuun ja tuntoon pohjautuvaa ympäristön hahmottamista. Ei ole jäänyt yhteen tai kahteen kertaan, kun minulle on hämmästelty Mifonkien yhteydessä, miten kouriintuntuvalta ja todelliselta -- realistiselta -- jokin kirjan kohtaus tuntuu. Mitä he sitten odottivat? Voimakkaimmat realistisuuden tuntemukset olen itse kokenut juurikin fantasian parissa, minkä mahdollisesti voisi mieltää jokinlaiseksi paradoksiksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kirjan henkilöt ja maailma ovat tosia, joten myös niiden kuvaus on realistista. Samaistumiseen tarvitaan aistikuvauksia, ihmisen sisään päästään vain ihon kautta. Ajatelkaa kosketusta. Miten osuvasti sanotaan, että jokin tarina oli koskettava. Sillä, tapahtuiko niin oikeasti, ei ole mitään merkitystä.

Kenties niukalti fantasiaa lukevilla on sellainen käsitys, että fantasiassa liidellään utopistisissa käsityskyvyn ulkopuolisissa sfääreissä ja puhallellaan tähtipölystä kiilteleviin pasuunoihin tyhjänpäiväisyyksien fanfaareita.

Luulo on yliolkainen ja sulkeutuneisuudessaan hieman loukkaava. Täytyy ymmärtää ihmistä, sitä miten meidät on rakennettu. Aistit, vaistot ja mielikuvitus: eivätkö nämä ole juuri niitä varhaisimpia rakennuspalikoitamme? Fantasiakirjallisuus ammentaa vahvasti myyttisistä alkulähteistä. Aistit tekevät kirjan maailman lukijalle aidoksi yhtä lailla kuin ne todentavat reaalimaailmaa. Mielikuvitus luo merkityksiä ja tulkitsee. Todellisuuden kokemukset syntyvät lopulta aivoissa. Mikä lopulta on oikeasti totta?

Mitään, minkä tunnemme todeksi fiktiossa, ei voi väittää epätodeksi. Kokemus on subjektiivinen, ja kirja aina kokijalleen tosi.

Olen aina pitänyt mielikuvitusta yhtenä ihmisen hienoimmista ominaisuuksista. Mielikuvitus on vapautta. Se on taikarasia toisiin todellisuuksiin, toisin näkemiseen. Lasten kysymyksissä ja toteamuksissa näkee monesti hienosti todellisuuksien liudentumisen, faktan sulautumisen fiktioksi, sepitteen todeksi; kaiken koetun ja aistitun yksilönvaraisuuden.

Realismi onkin fantasian paras ystävä. Yhdessä ne ovat enemmän kuin osiensa summa. Yhdessä ne luovat ihmeen tunnun.

8 kommenttia:

  1. Minä taas. moi ja sori yhtä aikaa! :)

    Ei liene vaikeaa otaksua, että vaikkapa Teräsmies ja vastaavat sarjisten puolella ovat olleet piirtäjien vastinetta sille kouluaikaiselle luokan kiusanhengelle tms. ja omaavat näin ollen laajasti tulkittuna reaalisen lähtökohdan.

    Taas esimerkki siitä viimeisimmästä foorumitarinasta; tarina on fantasia, edes sukulaisillani ja tuttavillani ei ole yleisötapahtumassa vammautunutta tyttöä. Itsellänikään ei ole kokemusta vakavasta päävammasta. Enkä kirjoittaessani ajatellut tieteellisesti.

    Realismia on se, että tarkistin lääkäri-esilukijaltani ainakin neljään kertaan, että yksityiskohdat ovat Uskottavan puolella... Ja koska tarina halusi itse Pohjois-Amerikan puolelle, kuuntelin tarkkaan amerikkalaisen opettajatuttuni puheet elämästä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Termistöt menevät yleisesti iloisesti sekaisin (ja tietysti niissä on tulkintaerojakin), mutta kannattaa selvittää, mitä tarkoittaa fiktio, mitä fakta. Mitä realismi, mitä fantasia.

      Itse esimerkiksi teen selkeän eron fiktion ja fantasian välille. Kirjallisuudesta puhuttaessa fantasia on ennen kaikkea genre, fiktio on sepitettä, eli mitä tahansa kuviteltua. Onko kuviteltu sitten realistista vai fantastista, on toinen asia. :)

      Poista
  2. Lienemme kuitenkin samaa mieltä, että Teräsmies ym. ovat fantasiahahmoja? ;)

    Oman tarinani suhteen ovat lukeneet puhuneet sekä fantasiasta että fiktiosta. En tiedä, se vain tuli kirjoitettua...

    Ja yleistä: Science fiction tainnee käydä jatkuvasti fiktion ja fantasian rajamailla, nykyteknologialla kun ei tiedätä eksoplaneetoistaan kuin olemassaolo, muttei asukkaita... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Teräsmiehestä olemme hyvinkin samaa mieltä. :)

      En tarkoittanut kehotuksellani tutustua termistöön olla mitenkään hyökkäävä tai koppava tai vastaavaa. Olen vain tullut huomanneeksi, että usein ennen kuin voi edes alkaa puhua mielekkäästi fantasiasta fiktiossa, pitää selventää käytettävät termit.

      Johanna Sinisalo on piirtänyt varsin hyvin havainnollistavan mandalan fantasiakirjallisuudesta ja siitä, mitkä kaikki genret sitä sivuavat. Kartta löytyy ainakin Pasi Karppasen opinnäytetyöstä kirjastolle (s. 25):

      http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32507/Karppanen_Pasi.pdf?

      Poista
    2. Tässä on varmaan käyty jonkinlainen keskustelu jo aikaisemmin kulisseissa tai foorumeissa, koska näin yhtäkkisesti en osaa seurata arvon Anonyymin ensimmäisen viestin kaikkia lauseita kunnolla.
      (viesti 15. huhtikuuta klo 11:43)

      Ajatuksia nyt kuitenkin heräsi tästä uudemmasta, yleisesti ottaen.

      "Teräsmies on fantasiahahmo."
      Tällainen lause kuulostaa minun korvassani melko vieraalta. Minulle tulee lähinnä mieleen vain fiktiivinen hahmo, tai supersankari. Toki, onhan Teräsmies mielikuvituksen tuotetta, joten häntä voitanee sanoa fantasiahahmoksi. Tosin samalla tavalla silloin voidaan sanoa, että Lepakkomies ja Hämähäkkimies ovat fantasiahahmoja.

      Mutta toisaalta minäkin voin kehittää kirjaani henkilön nimeltä "Martti Keijonen". Edellä mainitulla logiikalla - koska häntä ei oikeasti ole olemassa - jotkut voisivat sanoa häntä fantasiahahmoksi. Mieluummin kuitenkin pitäisin häntä fiktiivisenä henkilönä. Mutta jos päätänkin kirjoittaa niin, että Martti osaa taikatemppuja tai oppii lentämään, tekeekö se hänestä sittenkin fantasiahenkilön?

      Tässä yhteydessä on kiintoisaa se, että yksittäinen henkilö voidaan tulkita fantasiahenkilöksi, mutta heidän maailmansa ei ehkä täytä fantasiagenren mittaa. Ainakaan selkeästi. Eli fiktiivisessä-, jopa scifitarinassa, voi seikkailla fantasiahenkilöitä.
      Tässä asiassa lienee paljon eroja siinäkin kuinka kukin henkilökohtaisesti mieltää fantasian rajat. Minulle fantasia on omasta maailmastamme irrallinen, täysin oma maailmansa. Minulle esim. Harry Potter on enemmän "puoli-fantasiaa", sillä se leikittelee ajatuksella siitä "Mitä jos velhot, legendat ja myyttiolennot olisivatkin olemassa? Meidän maailmamme rinnalla?"

      Supersankareiden maailmat toki ovat melko... lennokkaita (heh...joo), ja ne useimmiten lähentelevät jonkinlaista scifin tasoa. (huipputeknologiaa, rinnakkaismaailmoja yms.) Harvemmin kuitenkaan törmään supersankareihin, joiden suoraan näkisin seikkailevan fantasiamaailmassa.

      Nykyään kuitenkin mielletään yhä enemmän asioita fantasiaksi, ja yhä useammat piirteet ovat rinnastettuja fantasiaan. Kukin voi pitää näissä asioissa oman kantansa. Minä koetan mielenterveyteni vuoksi piirtää jonkinlaisia omia ohjenuoriani.
      Muutoin kaikki, mitä luen ja katson, on kohta fantasiaa, ja se alkaa menettää genrenä merkityksensä. Inflaatio ei ole ainoastaan rahallinen ongelma. ^^

      Poista
    3. Mietin tuota supersankarihahmon fantastisuutta itsekin, ja kyllä oikeastaan miellän esim. Teräsmiehen ja Hämähäkkimiehen fantasiahahmoiksi. Supervoimat usein kun ovat ennemmin tieteisfantasiaa kuin science fictionia. Enpä ole vain ennen tullut miettineeksi asiaa. :)

      Fantasia voi olla urbaaniakin, ei sen aina tarvitse sijoittua myytilliseen menneisyyteen tai suljettuun fantasiamaailmaan. Olennaista fantastisuudessa on ehkä se, onko hahmon ominaisuuksia oikeasti todettu reaalimaailmassamme -- tai voisiko ominaisuus toimia tuntemamme tieteen perusteella. Hämiksen ja Teräsmiehen kaltaisia ihmisiä ei taida olla oikeasti tavattu.

      Maagisesti vahvoissakin fantasiamaailmoissa muuten aika usein tepastelee ihan tavisihmisiä, eli realismi on läsnä sitäkin kautta. Tämä on ihan hauska kontrasti M.E.:n mainitsemaan "fantastisia hahmoja realistisessa maailmassa" -tilanteeseen.

      Poista
  3. Tervehdys, M.E. Yli-Kiikka!

    "Arvoisa Anonyymi" toteaa seuraavaa; siinä tapauksessa sitä samantapaista keskustelua on käynyt joku muu jossakin muualla. Nimittäin minä olen esittänyt vain kaksi mainitsemasi tapaista kommenttia ylipäätään missään, Kumpikin tässä J.S.:n blogissa.

    Tarkoitus ei ole hattuilla, vaan tehdä selvennys.

    Mitä tulee rajanvetoosi fiktion ja fantasian välillä, OK.

    VastaaPoista