20.2.2012

Kirjoittajan pulmia, osa 9. Nimellä vai nimimerkillä?

Rajalinnassa käyty keskustelu kirjailijan nimestä synnytti kimmokkeen tähän tekstiin. Kustantamoilla on näemmä  mielipiteensä, mutta vaikuttaa siltä, että kirjailijalla on onneksi viimeinen sana.

Minulta on jokunen kysynyt, että miksi J.S. -- miksi nimikirjaimet?

Vastaus on varsin yksinkertainen: haluan erottaa kaksi persoonaa, kirjailijaminän ja yksityisen minän, sillä teen töitä myös muussa ominaisuudessa kuin kirjailijana. Eikä ollenkaan haittaa, että fantasiagenressä on etunimikirjaintraditio.

Ainakin anglosaksisissa maissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että yksi kirjailija kirjoittaa moneen eri genreen eri kirjailijanimen takaa. Kun olen tutkiskellut amerikkalaisten bestseller-kirjailijoiden taustoja, aika moni on aloittanut uransa kirjoittamalla erotiikkaa, romantiikkaa, kaavajännäreitä ja muuta "kioskiviihteeksi" miellettävää. Ei siis ihme, että kirjailijanimiä löytyy vyön alta useampiakin. Aina kun genre vaihtuu, vaihtuu nimi. Ymmärrän sen, sillä moni lukija ostaa kirjoja vakiintuneiden, hyväksi havaittujen kirjailijanimien perusteella, ja voi pettyä jos kansien välissä onkin jotain eri lajityyppiä kuin mihin on totuttu.

Uskoisin, että peitenimillä kirjoittavia löytyy kaikkialta kirjallisuusmaailmasta. Nimi on tärkeä viesti ja luo mielikuvia. Sillä voi luoda salaperäisyyttä, etäännyttää tai vastavuoroisesti tulla lukijaa lähelle. Tuija Lehtinen, joka käsittääkseni kirjoittaa omalla nimellään, on hyvä esimerkki jälkimmäisestä. Salanimistä Tuomas Vimmassa on erilainen sointi kuin Kusti Miettisessä eikä Petri Pykäläkään kuulosta yhtä vetävältä kuin Ilkka Remes. Joseph Conrad teki ihan järkevän ratkaisun eikä painattanut kirjoihinsa kokonimeään Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski.

Vanha viisaus pätee kyllä tässäkin. Voimme päivittää sen muotoon: ei nimi kirjailijaa tee, vaan kirjailija nimen.

Hoi, te kirjoittajat! Oletteko joutuneet perustelemaan nimivalintaanne itsellenne tai muille?

20 kommenttia:

  1. Totta, fantasiakirjailijalle sopii nimimerkkikäytäntö. Minä mietin muutama vuosi sitten, että haluan olla kirjailija nimeltä Helmi-Maaria Pisara. Mutta koska ystävät nauroivat, että älä nyt sentään, niin päätin, että olenpa sitten Helmi-Maaria Pisara -niminen runoilija ja bloggaaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggausnimessäsi on erittäin kaunis poljento. Minusta se sopii hyvin kirjoitustyylisi edustajaksi. :)

      Poista
  2. Mä lähetin aikanaan Karistolle ekan käsikirjoitukseni allekirjoituksella "A. Holopainen". Ajattelin että jos johonkin kaatuu, niin ei ainakaan kirjoittajan sukupuoleen ;)

    Kun eka kirja oli julkaistu nimellä Anu Holopainen, äitini alkoi jälkiviisaasti kysellä että miksen kirjoita (silloisella) oikealla nimelläni Anna-Sofia. Mutta mä en oikeastaan halua jakaa itseäni eri ihmisiksi, vaikka tietenkin ulospäin meistä jokainen on eri tilantessa vähän erilainen, niin ei nimen tarvitse siinä kuitenkaan muuttua. Ei siitäkään huolimatta vaikka mun nimi on niin maailman tavallisin, että kirjojen näkyvyyden takia ehkä joku jännän eksoottinen nimi olis parempi.

    Siitä huolimatta, kun Ilmeettömän miehen julkaisu varmistui, mä hetken aikaa pohdin että jospa se pitäisi julkaista eri nimellä, juurikin sellaisen "sekaannuksen" välttämiseksi että se erottelisi nuortenfantasiakirjani aikuisten kirjoista. Sitten ajattelin että höhhöh, sama kirjoittaja, olkoon nimikin sama.
    Mutta _jos_ olisin ottanut tuossa vaiheessa käyttöön toisen kirjailijanimen, se olisi ollut Sofia Moisio.

    Nyttemminhän olen sitten virallisestikin etunimeltäni Anu, mutta ei tuota vaihdosta tehty kirjailijuuden takia vaan ihan käytännön syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen nimihistoria! Etunimikirjaintraditiossa pidän erityisesti sen androgyynisyydestä. Sen kyllä saa nopeasti romutettua kirjailijakuvalla... :p

      Poista
  3. Toistaiseksi vain äitini on kysynyt, mikä vika omassa nimessäni on. :D Eikä siinä mitään vikaa olekaan, minä vain keksin tämän pseudonyymin jo 16-vuotiaana, eli se on just sellainen kirjailijan Darling, jonka ottaisin jonkun päähenkilön nimeksi, ellen käyttäisi sitä kirjailijanimenä. Sain yhdeltä kaverilta ihanan kommentin nimestä, eli se on kuulemma kaunis myös kirjoitettuna, mutta lausuttaessa "sulaa suuhun". Hih. Onneksi kustantamolla ei ole ollut mitään kirjailijanimeä vastaan, onhan Suomessakin just Ilkka Remes ja Tuomas Vimma, Katri Valasta puhumattakaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta kirsikalta kakun päällä, että julkaisu-unelman toteutumisen lisäksi sen saa toteuttaa nimellä, joka on itselle rakas ja tärkeä.

      Poista
  4. Kirjailijahaaveilija on myös pohtinut nimiasiaa. Pitkään ajattelin, että käyttäisin tyttönimeäni.
    Mutta toisaalta taas olen jo blogini kautta saanut julkisuutta tällä nimelläni. Voiko lempinimeä käyttää? Morre Matilainen kuulostaa hassulta... Hanna Morre Matilainen liian pitkältä ja H. M. Matilainen vielä oudommalta, kun Morre ei ole virallinen toinen nimeni.
    Noh... Ehkä koitan saada käsiksen kasaan ja murehdin nimeä sitten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten olisi Hanna Morre? :)Lyhyt, ytimekäs ja erottuva.

      Poista
    2. Hanna Morre kuulostaa erittäin hyvältä, jos ei koko nimeä halua käyttää! :)

      Poista
  5. Minulle on aina ollut selvää, että kirjoitan koko nimelläni, vaikka muut tietysti saavat kirjoittaa ihan millä nimellä haluavat. Olen kyllä joskus harkinnut, että kirjoittaisin nimellä Maija S. Haavisto, kun minulla on muutama kaima (ei varsinaisia kirjailijoita, mutta tutkijoita jne, joilla on jotain vanhoja kirjatietokannoissa kummittelevia julkaisuita). Se olisi kuitenkin tuntunut tönköltä ja teennäiseltä. (Täällä Hollannissa tosin nimikirjaimien käyttö on maan tapa, esim. postit sun muut tulevat aina nimellä M.S. Haavisto.)

    Mutta Maija Haavistona nyt lopulta kirjoitan kaiken - romaanit, tietokirjat, runot, scifinovellit, lehtiartikkelit sun muut.

    Tykkään kyllä siitä ideasta, jonka nimeä en nyt muista, että kirjailijalla on useita eri persoonia, joilla on paitsi eri nimi, myös kokonaan eri hahmo sen takana, kuten Magdalena Hai ei ole vain hänen kirjoittajanimensä vaan puolifiktiivinen tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, moneen kirjoitusjuttuun -- etenkin runot tulevat mieleen -- sopii tuollainen fiktiivisen persoonan malli. Ripaus esiintyvää taiteilijaa.

      Jos minulla olisi yleisempi sukunimi kuin tämä nykyinen, luulen, että olisin päätynyt käyttämään hatusta vedettyä kirjailijanimeä.

      Poista
  6. Aika tyhmää ja lapsellista tuo tuollainen nimimerkeillä kirjoittaminen. En minä vaan semmoiseen lähtisi. Ihme erikoisuudentavoittelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaisi jokainen vain omalla nimellään, niin ei tarvitsisi aina arvailla, kuka niitä suuria seteleitä sanoilla oikein käärii.

      Poista
    2. Joo-o, kyllä sen verran pitää selkärankaa olla, että seisoo sanojensa takana. Niin kuin mies, omalla nimellään. Epäilyttävää kikkailua kaikki muu.

      Poista
  7. Vakavasti puhuen, salanimillä kirjoittamisella on pitkä ja kunniakas historia. Jos tästä ketjusta jotain voi päätellä, taitaa olla suorastaan trendi tulollaan. :) Jollakin on kehno/tylsä/liian erikoinen syntymänimi, toinen haluaa kirjoittaa eri genrejä eri nimillä, joku suojaa yksityisyyttään. Sallittakoon se jatkossakin kaikille kirjailijoille. Itsestäni en vielä tiedä, millaisiksi asiat muotoutuvat. Tapanani on potkaista pallo liikkeelle ja katsoa, mitä tapahtuu. Toivon mukaan Magdalena Hailla on edessään suuri ja loistava tulevaisuus. :)

    VastaaPoista
  8. J.S., kiitos postauksesta, tajusin nimittäin vasta nyt, että en ole oikeasti ikinä edes harkinnut taiteilijanimeä (eipä kyllä ole ollut ajankohtaistakaan). Mutta siis noin teoreettisellakaan tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä. ;)

      Kyselyjen perusteella vaikuttaa siltä, että joillekin on alusta asti selvää, että omalla nimellä mennään, toisille on selvää, että käyttää taiteilijanimeä ja kolmannet arpovat siltä väliltä.

      Poista
  9. Olen myös mietiskellyt oma nimi vs. taiteilijanimi -asiaa, aika paljonkin. Haluaisin kirjoittaa omalla nimelläni, mutta mutta... Minulla on vain niin kertakaikkisen tylsä nimi, "anteeksi että olen olemassa ja sulaudunpa tästä seinään" -tyyppiä.

    Täällä onkin näköjään aika paljon julkaisseita tai juuri julkaisemassa olevia kommentoijia. Kateeksi käy. Oma käsikirjoitus lähtee tässä kevään aikana maailmalle. Katsotaan kuinka käy, nyt ainakin on vahva tunne että tällä kertaa voisi mennä läpi.

    -H-

    PS. Isot kiitokset mielenkiintoisesta blogista. Tulen kurkkimaan jatkossakin!

    VastaaPoista
  10. H, kiitos kommentista ja tervetuloa! Paras on valita nimi, mikä tuntuu itselle luontevimmalta. :)

    Rutkasti onnea kustantamokierrokselle!

    VastaaPoista