29.10.2011

Esikoismessut

Ensimmäinen kirjamessukokemus on nyt takanapäin. Eipä muuta voi sanoa kuin huhhuh!

Aloitin yhdeltätoista ja kotiin päin lähdin seitsemän jälkeen, joten täysimittainen työpäivä tuli hallissa vietettyä. Käyntikortteja jätin jakoon noin 150 kappaletta, ja ainakin perjantaina ne olivat tehneet hyvin kauppansa Kariston tiskiltä ja Fantasia- ja Scifiseurojen ilmaispöydästä, jonne myös laitoin niitä luvan kanssa. Lauantai on kuulemma yleensä kiireisin päivä, joten uskoisin että melkein koko pino on kadonnut sunnuntai-iltaan mennessä. Mifonkien ennakkomainonta on siis hyvässä vauhdissa!

Ohjelma, jonka olin suunnitellut itselleni hieman ontui, sillä en ollut ollenkaan sisällyttänyt siihen kustantamoväen kanssa ja kirjailijakollegoiden kanssa jutustelua ja lounasta, jonka Karisto ystävällisesti tarjosi. Poikkeama aikataulusta ei kyllä yhtään haitannut, oli tosi mukavaa!

Myös sivupolkuja tuli talsittua. Kirjaostokset olivat ehdottoman kiellettyjä, joten minulla oli aikaa olla kuuntelemassa Avain-kustantamon Helmi Kekkosta, jolta on tullut toinen kirja, romaani tällä kertaa. En ole häneltä mitään aiemmin lukenut, mutta asia korjaantunee piakkoin. Häntä on kiitelty erityisesti kielestä ja kauniista lauseesta.

Kari Hotakainenkin osui reitille sattumalta. Hän oli Esa Silanderin kanssa haastateltavana "Asialliset" -teoksesta, johon on koottu aforismeja Hotakaisen tuotannosta. Hotakaisesta pidän sekä sanailijana että kynäilijänä niin paljon, että tämä kirja luultavasti löytää tiensä kirjahyllyyni ennen pitkää. Hänen lauseensa on viidakkoveitsi (termi kirjailijalta itseltään lähtöisin?) ja se on niin totta.

Jens Lapidus piti nähdä ihan vain sen vuoksi, että onko se niin komea kuin kirjansa liepeessä. Oli se.

Lisäksi olin seuraamassa kun karistolaiset Kirsti Ellilä ja Maria Autio olivat Louhi-lavalla kertomassa identiteetin etsimisestä fantasian ja realismin keinoin, ja kun Laura Gustaffsonia haastateltiin Kirjakahvilassa esikoisteoksestaan "Huorasatu".

Ehkä mielenkiintoisinta koko illan annissa oli kuitenkin esikoiskirjailijoiden esittely. Torstaina oli ensimmäinen esikoisryhmä ja tämä perjantainen oli sitten toinen. Mukana olijoista minua eniten kiinnostivat pirkanmaalaiset Saara Henriksson ja Marisha Rasi-Koskinen, joista ensin mainitun teoksen olen jo lukenut, toisen en vielä, mutta kummatkin ovat saaneet todella kiittäviä arvioita. Yleisössä istuessani en voinut olla tuumimatta, josko vuoden päästä itsekin istun noilla nahkatuoleilla (vaikka tokkopa ne samat tuolit ovat) ja kiemurtelen haastattelijan kysymyksistä.

Olin pettynyt, ettei kumpikaan päässyt ehdolle Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Onneksi sieltä löytyi kuitenkin Silene Lehto runokokoelmallaan "Hän lähti valaiden matkaan". Siinä on, kuulkaa, niin ihana teos, etten ikinä ikinä luovu siitä ja lahjaksi ostan ystävällenikin.

Yksi asia, mikä jäin mieleen kaivelemaan messuilla ja sen jälkeen, olivat haastattelijat. Muutama haastattelija oli kerta kaikkisen tökerö. Joko kysymyksiin oli verhoiltu haastattelijan oma ennakkokäsitys tai mielipide kirjasta (jolloin pelkästään vastaamalla kysymykseen kirjailija tuli allekirjoittaneeksi näkemyksen, joka saattoi olla kovin subjektiivinen) tai sitten he heittivät miinan loppuun tähän tyyliin:

Haastattelija: "Kirjassasi käsittelet melko roisilla kielellä nyky-yhteiskunnan seksualisoitumista. Halusitko herättää näillä sanavalinnoilla huomiota?"
Kirjailija: "No en varsinaisesti, kyllä se kieli tuli kirjaan ihan luonnollisesti ja ilman tietoista harkintaa."
Haastattelija: "Mutta huomiota se kyllä herättää."

Ja sitten perään heti seuraava kysymys, jolloin kirjailijan osaksi jää vain toivoa, että kuuntelijoilla on kummatkin korvakäytävät käytössä ja niitä yhdistävä tietojenkäsittelylaitos käynnissä. Miten tuohon sitten edes vastaisi? Ahaa, vai niin, ehkä näin on sinun kohdallasi, arvoisa haastattelija? Turhauduin monta kertaa, kun haastattelija mennä vihelteli omia raiteitaan eikä antanut kirjailijalle mahdollisuutta kertoa teoksestaan omin sanoin ja omalla suullaan. Kokeneimmat haastateltavat (kuten Hotakainen) osaavat ehkä sivuutella näitä miinoja, mutta ensimmäistä kirjaansa esittelevillä ei moisia taitoja vielä ole.

Tähän loppuun voisin lainata belonelaista sananlaskua (Belone on eräs keskeinen maa Mifongin perinnössä.): "Kun sää kylmenee, karva pitenee."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti